Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja sen oikeudellinen asema
Maailman tunnetuin ihmisoikeusasiakirja -Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (UDHR). Sen tärkein olemus on ihmiselämän luontaisen arvon tunnustaminen sekä yksilön oikeuksien ensisijaisuuden periaate valtion oikeuksien ja itsemääräämisoikeuden suhteen. 1945, jolloin Yhdistyneet Kansakunnat julistettiin Lontoossa pidetyssä konferenssissa, saavutti suurimman edistyksen historiassa ja ihmisoikeuksien alalla. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ensimmäisen artiklan 3 kohdassa puhutaan yhdestä tämän järjestön ensisijaisista tavoitteista - kansainvälisen yhteistyön saavuttamisesta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen edistämiseksi ja levittämiseksi kaikille, kieltä, uskontoa, sukupuolta tai rotua riippumatta. Tämä peruskirjasta tuli sopimusvaltio ja sitova asiakirja niille, jotka allekirjoittivat sen. YK: n ihmisoikeustoimikunta, joka perustettiin vuonna 1945 Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuuteen, oli valmistella erityinen ihmisoikeuslaki, jotta se voitaisiin ohjata yleismaailmalliseksi normiksi, joka on esimerkki kaikille kansakunnille ja kansakunnille. Tämä Bill on tullut osa tämän uuden maailmanjärjestön peruskirjaa.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ei ollut vieläluodaan tällä säädöksellä. Lisäksi monia ihmisoikeuksia suojeleviä kohtia ei sisällytetä Billiin, ja monet kansalaisjärjestöt alkoivat tehdä ehdotuksia ja lisäyksiä. Erityisesti he vaativat, että jokainen YK: n alueelle saapunut valtio lupasi varmistaa, että näiden maiden alueella asuvilla ihmisillä on perusoikeudet - elämä, omantunnon vapaus, yksilönvapaus, orjuudesta, väkivallasta ja nälästä, d. YK: n peruskirjaan sisältyy määräys, jonka mukaan ihmisoikeudet ovat kaikkien maiden asia. Tämän peruskirjan johdanto-osassa sanotaan, että yhdysvaltiot ovat päättäneet vahvistaa uskoa perusihmisoikeuksiin, ihmisarvon arvoon ja ihmisarvoon, naisten tasa-arvoon miehillä sekä pienissä kansakunnissa ja suuremmissa valtioissa. Näin ihmisoikeuksien kodifiointi alkoi.
YK: n hallintoelimen erityiskokouksessa- YK: n yleiskokous - joka pidettiin 1948 joulukuun 10. päivänä, kahdeksan maan, Neuvostoliitto mukaan lukien, edustajat pidättäytyivät äänestämästä. Mutta tämän edustajakokouksen edustajat hyväksyivät edelleen yksimielisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jonka yleinen ominaisuus on seuraava. Tässä asiakirjassa määriteltiin kaikkien maailman ihmisten perusoikeudet sukupuolesta, uskonnosta, väreistä, poliittisista ja muista näkemyksistä, sosiaalisesta ja kansallisesta alkuperästä, omaisuudesta tai muusta tilanteesta riippumatta. Se toteaa, että hallitusten on suojeltava paitsi omia kansalaisiaan, myös muiden maiden kansalaisia - kansalliset rajat eivät ole esteenä muiden ihmisten suojelemiselle heidän oikeuksiensa suojaamiseksi.
Niinpä YK: n ihmisoikeuslainsäädännön ensimmäinen osasiitä tuli ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. 1948 tuli lähtökohta ihmisoikeuksien kansainväliselle normatiiviselle mallille, joka tarkistetaan tässä asiakirjassa. Wienissä vuonna 1993 osallistuivat ihmisoikeuskonferenssiin 171 maasta, jotka edustavat 99 prosenttia maailman väestöstä, ja vahvistivat hallitusten valmiudet jatkaa tämän standardin noudattamista.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus perustuumutta se ei sinänsä ollut alunperin oikeudellisesti sitovaa asiakirjaa. Yleinen luettelo sovituista periaatteista oli kuitenkin tietenkin valtava moraalinen voima maailmalle. Lisäksi valtiot, jotka käyttävät sitä ja viittaavat siihen, sekä oikeudellisissa että poliittisissa yhteyksissä ovat antaneet julkilausumalle lisää legitiimiyttä kansainvälisellä ja kansallisella tasolla.
Nämä periaatteet ovat saavuttaneet oikeusvoiman vain vuonna 20061966 vuotta. Tämän jälkeen hyväksyttiin siviili-, poliittiset, kulttuuriset ja sosioekonomiset oikeudet. Ne edustavat Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuslain toista ja kolmatta osaa. Maat, jotka ovat ratifioineet nämä yleissopimukset, ovat sitoutuneet muuttamaan lainsäädäntöään siten, että suojellaan ihmisoikeuksia. Sen jälkeen ihmisoikeuksia ja vapauksia koskeva yleismaailmallinen julistus on kirjattu muihinkin sopimuksiin ja yleissopimuksiin. Tämän vuoksi sen säännöksiä pidetään tällä hetkellä pakollisina. Siksi ei ole ihanteellista pyrkiä, vaan oikeudellinen asiakirja, jonka periaatteista kaikkien valtioiden on noudatettava.
