"Poliittisen järjestelmän" käsitteen sisältö
Poliittinen voima on välitön japakollista sisältöä politiikasta. Se ei kuitenkaan riitä takaamaan yhteiskunnan erottamattomuutta, sovittamaan yhteen eri sidosryhmät keskenään, ylläpitämään järjestelmää vakaina ja edistäessään sen kehittymistä nopeasti reagoimaan välittömän vaaran vuoksi. Tärkeintä politiikassa ei ole se, millaista valtaa, vaan mitä se suorittaa tehtäviä ja kuinka hyvin. Ja tämä ilmaistaan käytännössä osapuolten, pakkokeinojen ja valtion laitosten toiminnassa. Koko poliittisen vallan organisointi ja sen toiminta määritellään termillä "poliittinen järjestelmä". Sen sisältö sisältää joukon instituutioita, jotka käyttävät valtaa. Se sisältää myös kaiken tiedonvälityksen muodot hallinnon ja sen kohteiden välillä.
Kun "poliittisen järjestelmän" käsite otettiin käyttöönse merkitsi sitä, että politiikkaa alkoi ymmärtää itsenäisenä tieteenalana. Kaikkien prosessien ja rakenteiden yhteenliittäminen alkoi toteutua. Jotta voidaan selvittää, mitä muutoksia on tapahtunut, pystyykö se varmistamaan vakauden ja säilyttämään tasapaino sidosryhmissä, on otettava huomioon joitakin olosuhteita. Ensinnäkin vain vuorovaikutus ei-poliittisen maailman kanssa antaa merkityksen politiikalle. Toiseksi, tämä on se, että se on käytännöllisesti katsoen itsenäinen ja sillä on järjestelmän ominaisuuksia. Ja kaikki sen osat ovat niin yhteenliittyneitä, että muutos yhdessä aiheuttaa muutoksen kokonaisuudessaan.
Otettiin käyttöön "järjestelmän" käsite tieteellisessä käytössä jo1900-luvun alussa saksalainen biologi. Hän edusti sitä kokoelmana vuorovaikutteisina elementteinä. Mutta ei vuosikymmenen kuluttua ennen kuin järjestelmällistä lähestymistapaa käytettiin käytännössä yhteiskuntatieteissä.
Hänen kehityksensä poliittisessa tiedekunnassa johtuiideologioiden muutos poliittisista ponnisteluista, sen erottamaton yhteys ei-poliittiseen maailmaan. Tämä teoria oli vastaus vallitsevaan käytäntöön, jossa kaikkia elementtejä tarkasteltiin erikseen eikä koko kokonaisuutena. Loppujen lopuksi tietoisuus politiikan ja muiden elämänalueiden välisestä yhteydestä ei tullut välittömästi poliittiseen tiedeohjelmaan. Koko yhteiskunnan elämä sopeutuu sen puitteisiin ja oli alisteinen vain valtiolle. Se toimi yksinomaan arvojen ja resurssien jakamisessa. Kansalaisyhteiskunnan instituutioiden syntymisen myötä syntyi kuitenkin kaikkien väestöryhmien etuja.
Tällä perusteella erikoistuminen alkoi tapahtuapoliittisten tehtävien ja roolien yhteiskunnassa. Jakauman syiden ymmärtäminen on mahdotonta ottamatta huomioon yhteiskunnan kulttuurista elämää ja sen mentaliteettia. "Poliittisen järjestelmän" käsite korvattiin valtion käsitteelle ja sallittiin ottaa huomioon vaikutus epävirallisten mekanismien poliittiseen maailmaan. Se tarjosi myös tilaisuuden ymmärtää kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutusta ja yhteenliittämistä sekä poliittista käyttäytymistä ja kulttuuria.
Tämä käsite otettiin käyttöön ensimmäisen kerranAmerikkalaiset tiedemiehet. Poliittinen järjestelmä ymmärretään laajasti ja merkitsee yhteiskunnan kaikkien rakenteiden kokonaisuutta niiden poliittisissa ilmenemismuodoissa ja luonnehtii myös yhteiskunnan vuorovaikutusta viranomaisten kanssa. Amerikan poliittinen tiedemies G. Almond teki joitain lisäyksiä tämän käsitteen määritelmään. Hänen mukaansa poliittinen järjestelmä sisältää paitsi poliittisia instituutioita, myös taloudellisia ja sosiaalisia rakenteita. Lisäksi se sisältää historiallisesti kehittyneen yhteiskunnan arvot ja perinteet sekä kulttuurisen kehityksen taustansa.
Nykyisissä poliittisissa järjestelmissäovat hyvin erilaisia. Tämä osoittaa, että niiden osajärjestelmät muodostavat eheyden, ovat toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa keskenään eri tavoin. Mekanismi, joka hallitsee tätä vuorovaikutusta, on perusta typologisoimiselle tietylle poliittiselle järjestelmälle.
