Schengen-alue
Tähän mennessä Schengen-alue koostuu25 Euroopan maata, jotka ovat liittyneet samaan nimitykseen. Tämän sopimuksen perusteella passin ja tullivalvonnan purkaminen alueen kaikkien osanottajien välillä peruutetaan ja kansalaiset voivat liikkua vapaasti toistensa alueilta. Se allekirjoitettiin Luxemburgin suurherttuakunnassa huvivenesatamassa Schengenin kaupungin lähellä vuonna 1985.
Näinä vuosina maiden lukumääräon muuttunut, kasvaa vuosi vuodelta. Aluksi allekirjoitettiin viisi maata: Saksa, Belgia, Ranska, Luxemburg ja Alankomaat, ja se tuli voimaan 26.3.1995, ja siihen liittyi kaksi muuta maata: Espanja ja Portugali. Myöhemmin vuonna 1997 Schengen-alue (Itävallalla ja Italialla oli aikaa liittyä) oli jo yhdeksän valtiota. Amsterdamin sopimus on tehnyt merkittäviä muutoksia EU: n sopimukseen, sen oikeudellisiin normeihin.
Vuonna 2000 Kreikka liittyi ilman Athosia, ja vuonna 2001 siihen kuuluvat valtiot: Skandinavia, Ruotsi ja Suomi sekä EU: n ulkopuoliset Norjat ja Islanti. Vuonna 2006 hyväksyttiin rajakoodi, joka päivitetään vuonna 2010, ja siihen lisätään pakollinen asiakirja, kuten "B" -kulkuviisumi.
Suurin laajentuminen tapahtui vuonna 2007,kun se sisälsi Unkarin, Liettuan, Latvian, Maltan, Slovenian, Slovakian, Puolan, Tšekin ja Viron. Sveitsi on täydentänyt Schengen-aluetta vuonna 2008, ja vuoden 2011 lopussa vielä yksi maa liittyy tähän vapaa-alueeseen - Liechtenstein. Niistä tulee kolmas ja neljäs valtio, jotka eivät ole Euroopan unionin jäseniä. Makedonialle, Serbialle ja Montenegrolle myönnettiin viisumivapaus tämän sopimuksen maihin 01/01/2010.
Kansainvälisten matkojen toteutuksessaSchengen-alue edellyttää yhtenäistä rajatarkastusta ulkorajoilla. Lisäksi se toimii suurelta osin yksittäisenä valtiona. Lähtö ja maahantulo suoritetaan ilman rajavalvontaa ja eri muodollisuuksien noudattamista alueen vyöhykkeen sisärajoilla. Lisäksi Schengen-alue vahvistaa huomattavasti rajavalvontaa kolmansien maiden kanssa, jotka ovat välittömässä läheisyydessä. Ne sitoutuvat ylläpitämään ja toteuttamaan yhtenäistä politiikkaa ja kirjaa jokaiselle tilapäisesti saapuvasta henkilöstä, suorittamaan ulkorajojen ajankohtaista valvontaa ja kehittämään rajat ylittävää oikeus- ja poliisiyhteistyötä.
Poikkeustapauksissa, kun uhka on mahdollinenyleistä järjestystä tai sisäistä turvallisuutta (erilaisten urheilukilpailujen, kongressien ja tärkeiden poliittisten huippukokouksissa), sisärajoilla tapahtuva rajojen valvonta joidenkin kyseisten maiden välillä voidaan palauttaa. Tämä aika on rajoitettu jopa 30 päivään.
Schengen-alue yhdistää valtioiden alueet,jossa sen lainsäädäntö toimii, ja ihmisen virtauksen liike tapahtuu mahdollisimman kätevällä ja esteettömällä järjestelmällä. Se sisältää virallisesti vielä tosiasiallisesti kolme mikrovaltiota Euroopassa: Vatikaani, San Marino ja Monaco. Lisäksi Andorra ei ole sisäisen valvonnan raja-alueilla tämän alueen maiden kanssa. Schengen-alue (Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan maat eivät ole vielä osa sitä) laajennetaan pian. Tämä todistaa näiden maiden suostumus liittyä kokoonpanoon. Tulevaisuudessa on myös mahdollista liittyä Bulgariaan, Kyprokseen ja Romaniaan, josta keskustellaan parhaillaan. Tähän mennessä Schengen-alue kattaa hieman alle 4,5 miljoonaa km2 ja siellä asuu yli 400 miljoonaa ihmistä.
Ennen maahantuloa maiden on läpäistäväsaada valmiusarvioinnin neljällä alueella: lentorahti, viisumit, poliisiyhteistyö ja henkilötietojen suoja. Arvioijien rooli on edustajia - Euroopan maiden erityisasiantuntijoita.
