Nykyaikaiseen maailmaan on ominaista useat tyypit(kulttuuri, kommunikaation kieli, maantieteellinen sijainti) ja piilotettu (sosiaalisen integraation aste, vakavuuden taso ja monet muut). Nykyään on olemassa vakaita ja laaja-alaisia ​​yhteiskuntatyyppejä, jotka jakautuvat perinteisiin, teollisiin, jälkiteollisiin.

Hyvin yhteiskunnan käsite merkitsee sosiaalistayhteisö, joka on historiallisesti kehittynyt ihmiselämän prosessissa ja joka täyttää ihmisten elintärkeät tarpeet. Yhteiskunnassa ja sen merkinnöillä on huomattavia eroja muilta yhteisöiltä. Ensinnäkin sillä on yhteinen alue, joka muodostaa sosiaalisen tilan perustan. Jokaiselle jäsenelle on ominaista elävän, vuorovaikutuksen, muodostumisen ja kehityksen lisäksi. Sillä on myös toinen erityispiirre, jolle on tunnusomaista yleisesti hyväksytty normien ja arvojen järjestelmä, kulttuurijärjestelmä, joka on ihmissuhteiden perusta. Yhteiskunta sosiaalistaa jokaisen sukupolven ja asettaa sen nykyisiin normeihin. Kolmas ero on sisäisten suhteiden korkean intensiteetin tuki ja jatkuva palautuminen, mikä takaa sosiaalisten kokonaisuuksien kestävyyden. Neljäs merkki on ominaista itsehallinnolle, itsesäätelylle ja itsensä kehittämiselle, jonka laitokset ja organisaatiot antavat yhteiskunnan periaatteiden, normien, perinteiden ja arvojen pohjalta. Se pystyy ilman ulkopuolisia häiriöitä luomaan ihmisille organisaation muodot sekä elämän tarpeet, jotka ovat tarpeen heidän tarpeisiinsa, itsensä toteutumiseen ja itsensä vahvistamiseen.

Yhteiskunnan tyypit ovat merkittäviä eroja toisistaanmuut. Perinteisessä hallinnassa hallitseva taloudellinen talous, aktiiviset rakenteet, luokkohierarkia. Se on yhteiskunta, jolla on luontainen agrarian elämäntapa. Siitä on ominaista matala tuotantomäärän kehitys, joka täyttää vain ihmisten vähäiset tarpeet. Perinteiselle yhteiskunnalle korkein arvo on perinteiden säilyminen, eikä itse kehitystä. Sitä erottaa perinteinen talous, maatalouden rakenne, rakenteellinen vakaus, matala liikkuvuus ja korkea kuolleisuus. Perinteiseen yhteiskuntaan kuuluvan henkilön kannalta maailman käsitys ja vakiintunut elämänjärjestys ovat pyhiä, eivätkä ne voi muuttua. Yksilöllisyys ei ole tervetullut, koska se voi johtaa vakiintuneen järjestyksen rikkomiseen. Tällaisessa yhteiskunnassa kollektiiviset intressit ovat vallitsevia yksityisten etujen suhteen, ja jokainen yksilön vapauden ilmentymä tukahdutetaan. Tämä on perinteisen yhteiskunnan ominaispiirre.

Muiden yhteiskuntatyyppien analysointi on syytä huomataniiden merkittävät erot edellä esitetystä. Tällainen, joka perustuu teolliseen hallintatapaan, jossa käytetään joustavia, dynaamisia ja muokattavia rakenteita, kutsutaan teolliseksi. Sitä erottaa kehittynyt työnjako, tavaroiden massatuotanto, tuotannon automatisointi.

Joitakin yhteiskunnan tyyppejä on syytä lukea lisääLopettaa jälkiteollisen, joskus kutsutaan informational. Postindustrialaisyhteiskunta kehitetään tietopohjaisesti. Perinteiseen ja teolliseen yhteiskuntaan kuuluvien luontotuotteiden tuotanto ja jalostus korvataan hankitulla ja käsitellyllä tiedolla sekä palvelusektorin ensisijaisella kehityksellä. Tämän seurauksena työllisyyden rakenne ja ammatillisten osaamisryhmien suhde muuttuvat. Käytettävissä olevien ennusteiden mukaan lähitulevaisuudessa kehittyneissä maissa puolet työvoimasta on miehitetty informaation alalla, neljännes siitä tulee materiaalituotannon alaa, kun taas toinen vuosineljännes liittyy palvelun tuottamiseen, lähinnä tietoihin.

Nykyaikaisessa sosiologiassa on muita sosiaalisia luokituksia. Kaikki riippuu kriteeristä, joka on niiden kaikkien perusta.